José kipoxijiyaj, ta‑ijiyaj iyikni̱wa̱n
Génesis 37:2‑34
20
Kua̱ꞌ José, yej ipiltzi̱n Jacob, kipiaya diecisiete años, yéj iwá̱n iyikni̱wa̱n kisencuida̱rowa̱yaj borre̱gojmej. Iwá̱n kua̱ꞌ mokuepaya icha̱n, kipowilia̱ya itaj iga ayá̱ꞌ ye̱ꞌnemij iyikni̱wa̱n. Jacob kipoxnekiá José má̱j que sekin ipilowa̱n porque kipiáꞌ kua̱ꞌ wé̱weja. Inó̱n iga kichi̱wilij se̱ isota̱nkua̱ch yej pox mo̱nsajtiꞌ. Kua̱ꞌ iyikni̱mej kimatikej iga itaj kipoxnekiá má̱j que yejeme̱n, pe̱wakej iga kijiyakej.Se̱ ve̱j José te̱miꞌ, iwá̱n kipowilij iyikni̱wa̱n. Eꞌ yejeme̱n ma̱jya kijiyakej kua̱ꞌ ijkí̱n kijtoj José:
—Nikte̱miꞌ iga tonochi̱n tonoyaj mi̱lijtiꞌ, tikijilpitoyaj trigo en manojo; iwá̱n nomano̱joj mowe̱jketzaꞌ iwá̱n ejkatika̱wiꞌ. Iwá̱n yej amejeme̱n amomano̱jojmej mokejketzkej iga kiyawalojkej nomano̱joj iwá̱n kiweyimati̱ltijkej.
Iwá̱n iyikni̱wa̱n kijtojkej:
—¿Ix tikijto̱jneki iga tej tia timochi̱wati annorre̱ymej, iwá̱n anne̱manda̱ro̱skej?
Iwá̱n ma̱jya kijiyakej iga yej kite̱miꞌ.
Después José sej kochte̱miꞌ, iwá̱n sej kipowilij iyikni̱wa̱n iwá̱n itaj, kijtoj:
—Taꞌ xikakika̱n sej yej nikte̱miꞌ, nikitaꞌ iga el Sol, Luna iwá̱n once si̱talimej motankua̱ketzayaj note̱noj.
Kua̱ꞌ kikaguiꞌ itaj, kajajwaꞌ iwá̱n kijlij:
—¿Te̱ tikijto̱jneki ipan iní̱n yej tikte̱miꞌ? ¿Ix moye̱ꞌ, mokni̱wa̱n iwá̱n nej, niawij nimotankua̱ketzatij mo‑i̱xtaj?
Iyikni̱wa̱n ijko̱nsan iga kijiyayaj, eꞌ itaj moyo̱lmiktia̱ya iga yej kite̱mikiá José.
Se̱ día, iyikni̱wa̱n José yajkij wejka kite̱mo̱toj sakaꞌ iga iborre̱gojmej itaj. Panoj sekin día este que Jacob kijlij José:
—Taꞌ xikaki, mokni̱wa̱n wejka onokej kicuida̱rojtinemij borre̱gojmej. Nikneki xaj xikitati. Xaj iwá̱n xikita kén iga onokej mokni̱wa̱n iwá̱n borre̱gojmej iwá̱n xiwi̱ki xine̱mati̱lti̱ki.
José yajki kite̱mo̱to iyikni̱wa̱n. Yejeme̱n wéjkasan kitakej iga nemi wi̱ꞌ, iwá̱n yejéme̱nsan mota̱tapo̱wijkej:
—¡Taꞌ xikitaka̱n, nepa wi̱ꞌ yej pox tate̱miki! Matikmikti̱ka̱n iwá̱n matikaki̱ka̱n ipan wa̱ꞌpo̱zoj.
Kua̱ꞌ iní̱n kikaguiꞌ Rubén, kineꞌ makima̱nawi de iyikni̱wa̱n iwá̱n kijtoj:
—Amo matikmikti̱ka̱n; amo xiktoya̱waka̱n esti. Má̱j ye̱kti xikaki̱ka̱n ipan iní̱n wa̱ꞌpo̱zoj, eꞌ ma‑isatiápa.
Rubén iní̱n kijtoj iga kinekiá makima̱nawi José iwá̱n iga makiti̱tani ka̱n iga onoya itaj.
Kua̱ꞌ José asiꞌ ka̱n onoyaj iyikni̱wa̱n, yejeme̱n kikui̱lijkej isota̱nkua̱ch yej kakijtoya, kiki̱tzkijkej iwá̱n kakijkej ipan wa̱ꞌpo̱zoj, yej nité̱ akipiaya. Después mota̱lkej iga takuaj.
Lue̱ kitakej iga nemi wi̱tzej miakejmej yej tanamakaj, kiwi̱gayaj ipan icame̱llojmeja kuajkuantas iga kinamakatij ipan país de Egipto. Iwá̱n kua̱ꞌ ateyá Rubén, Judá kijlij iyikni̱wa̱n:
—¿Te̱ timota̱niliáj siga tikmiktiáj totzo̱yo̱ꞌ? Mejor matiknamaki̱lti̱ka̱n ini̱mej yej tanamakaj.
Iwá̱n kiki̱xtijkej José ipan pozo iwá̱n kinamakakej iga veinte tomi̱n de plata. Ijkó̱n iga José kiwi̱gakej Egipto.
Kua̱ꞌ Rubén yajki sej pozo, ayꞌya kasiꞌ José, iwá̱n poxsan mokno̱matiꞌ. Iwá̱n yajki sej ka̱n onoyaj iyikni̱wa̱n. Iwá̱n Rubén kijlij iyikni̱wa̱n:
—¡Chokotzi̱n ayꞌya onoꞌ po̱zojijtiꞌ! ¿Iná̱n te̱ nia nikijli̱ti totaj, nej yej ma̱jya nite̱ko̱ko?
Yejeme̱n kipowilijkej Rubén iga kinamaki̱ltijkej tanamakanimej. Iwá̱n kejla̱nkej iga kimiktiáj se̱ chi̱vojtzi̱n iga inó̱n iyesyo makikakalo̱ka̱n isota̱nkua̱ch José. Ijkó̱n kichijkej iwá̱n kua̱ꞌ asíkeja cha̱n itaj, kijlijkej:
—Notáj, nikasikej iní̱n. ¿Ayéj isota̱nkua̱ch José?
Jacob ki̱xmatilij iwá̱n kijtoj:
—¡Kena, itatki José! Anka tejté̱ aníma̱l kikuaj.
Iwá̱n Jacob poxsan mokno̱matiꞌ porque kicre̱doj iga José miꞌya.